Miekkailu on vanha eurooppalainen kamppailulaji, joka vaatii nopeutta, koordinaatiokykyä, taktista ajattelua ja hyvää kuntoa. Lajissa kilpaillaan eri tasoilla aina olympialaisiin saakka, mutta miekkailua voi mainiosti harrastaa myös pelkästään kuntoilutarkoituksessa. Miekkailu sopii kaikenikäsille.
Miekkailua harrastetaan kaikkialla maailmassa. Perinteisesti vahvimpia miekkailumaita ovat olleet Ranska, Italia ja Unkari, mutta menestystä ovat saavuttaneet esimerkiksi Venäjä, Kuuba ja monet kaukoidän maat. Myös Ruotsista ja Virosta tulee maailmantason miekkailijoita. Suomessa lajilla on noin kaksituhatta harrastajaa, joista suurin osa löytyy Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilta.
Miekkailun kolme aselajia ovat kalpa, floretti ja säilä. Aseet poikkeavat toisistaan painon sekä osuma-alueen että -tavan perusteella. Miekkailuottelu käydään pisto kerrallaan yleensä 5 tai 15 pistoon, ja puhdasta otteluaikaa on 3 minuuttia tai 3x3 minuuttia.
Pitkistä perinteistä huolimatta miekkailu on varsin nykyaikainen urheilulaji, sillä osumat tarkistetaan sähköisesti. Miekan kärjessä on nuppi, jonka pohjaan painuminen aiheuttaa valon syttymisen merkitsijälaitteessa. Normaalisti miekkailijat kiinnitetään laitteisiin johtokelojen avulla, mutta nykyään myös langattomat laitteet ovat yleistyneet erityisesti kilpailuissa.
Ottelualueena toimii 2 x14 metrin kokoinen metallimatto. Ottelijat käyttävät maskia sekä erikoisvahvistettua suojapukua, johon on käytetty luotiliiveistä tuttua Kevlaria. Vaaratilanteita kontrolloidaan myös perinteisten käyttäytymissääntöjen sekä varusteisiin liittyvien turvamääräysten avulla.
Miekkailun suosio kasvaa koko ajan voimakkaasti niin meillä kuin muuallakin. Suomessa toimii tällä hetkellä 24 rekisteröityä miekkailuseuraa ja uusia syntyy koko ajan lisää. Aktiivisia ja kilpailevia harrastajia on noin tuhat, ja pelkästään omissa klubeissaan miekkailevia on kolminkertainen määrä.
Lajin parhaita puolia on, että sitä pystyy harrastamaan jokainen. Kaikilla ihmisillä on myötäsyntyinen kyky pidellä asetta. Lihavista, laihoista, hitaista ja nopeista voi kunnon harjoittelulla kasvaa hyviä miekkailijoita. Tämän lisäksi lajia voi harrastaa vielä varttuneemmallakin iällä, sillä 18-vuotias miekkailija ei kenties vielä ole edes parhaimmillaan. Miekkailu on kuin itse elämä, täynnä odottamattomia käänteitä, joista selviytyäkseen pitää reagoida nopeasti ja oikein. Keinoja, vastakeinoja ja niiden yhdistelmiä on lukemattomia.
Miekkailu kasvattaa itsetuntemusta, itsehillintää ja pelisilmää eli ominaisuuksia, joita tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla. Amerikkalaiset kutsuvatkin miekkailua joskus nimellä moving chess, liikkuva shakkipeli. Tarvittavien taitojen täydelliseen hallitsemiseen ei riitä edes kokonainen ihmisikä, mutta ehkä juuri siinä piileekin lajin viehätys.
Miekkailuun on aina liittynyt myös häivähdys romantiikkaa. Mutta onko laji tiedettä vai taidetta, urheilua vai peliä, filosofiaa vai elämäntapa?
Taistelua ja aseen esille ottamista tarkoittaakin vanha ranskankielinen sana escremir, joka puolestaan juontaa juurensa latinasta (schermare) sekä italian kielen sanasta (scherma). Muinaiset skandinaavit käyttivät miekkailusta sanaa scrimen, joka puolestaan merkitsi taitoa puolustaa itseään.
Lue lisää miekkailun historiasta.
Miekkailu on vanha eurooppalainen kamppailulaji, joka vaatii nopeutta, koordinaatiokykyä, taktista ajattelua ja hyvää kuntoa. Lajissa kilpaillaan eri tasoilla aina olympialaisiin saakka, mutta miekkailua voi mainiosti harrastaa myös pelkästään kuntoilutarkoituksessa. Miekkailu sopii kaikenikäsille.
Miekkailua harrastetaan kaikkialla maailmassa. Perinteisesti vahvimpia miekkailumaita ovat olleet Ranska, Italia ja Unkari, mutta menestystä ovat saavuttaneet esimerkiksi Venäjä, Kuuba ja monet kaukoidän maat. Myös Ruotsista ja Virosta tulee maailmantason miekkailijoita. Suomessa lajilla on noin kaksituhatta harrastajaa, joista suurin osa löytyy Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilta.
Miekkailun kolme aselajia ovat kalpa, floretti ja säilä. Aseet poikkeavat toisistaan painon sekä osuma-alueen että -tavan perusteella. Miekkailuottelu käydään pisto kerrallaan yleensä 5 tai 15 pistoon, ja puhdasta otteluaikaa on 3 minuuttia tai 3x3 minuuttia.
Pitkistä perinteistä huolimatta miekkailu on varsin nykyaikainen urheilulaji, sillä osumat tarkistetaan sähköisesti. Miekan kärjessä on nuppi, jonka pohjaan painuminen aiheuttaa valon syttymisen merkitsijälaitteessa. Normaalisti miekkailijat kiinnitetään laitteisiin johtokelojen avulla, mutta nykyään myös langattomat laitteet ovat yleistyneet erityisesti kilpailuissa.
Ottelualueena toimii 2 x14 metrin kokoinen metallimatto. Ottelijat käyttävät maskia sekä erikoisvahvistettua suojapukua, johon on käytetty luotiliiveistä tuttua Kevlaria. Vaaratilanteita kontrolloidaan myös perinteisten käyttäytymissääntöjen sekä varusteisiin liittyvien turvamääräysten avulla.
Miekkailun suosio kasvaa koko ajan voimakkaasti niin meillä kuin muuallakin. Suomessa toimii tällä hetkellä 24 rekisteröityä miekkailuseuraa ja uusia syntyy koko ajan lisää. Aktiivisia ja kilpailevia harrastajia on noin tuhat, ja pelkästään omissa klubeissaan miekkailevia on kolminkertainen määrä.
Miekkailun parhaita puolia on, että sitä pystyy harrastamaan jokainen. Kaikilla ihmisillä on myötäsyntyinen kyky pidellä asetta. Lihavista, laihoista, hitaista ja nopeista voi kunnon harjoittelulla kasvaa hyviä miekkailijoita. Tämän lisäksi lajia voi harrastaa vielä varttuneemmallakin iällä, sillä 18-vuotias miekkailija ei kenties vielä ole edes parhaimmillaan. Miekkailu on kuin itse elämä, täynnä odottamattomia käänteitä, joista selviytyäkseen pitää reagoida nopeasti ja oikein. Keinoja, vastakeinoja ja niiden yhdistelmiä on lukemattomia.
Miekkailu kasvattaa itsetuntemusta, itsehillintää ja pelisilmää eli ominaisuuksia, joita tarvitaan kaikilla elämän osa-alueilla. Amerikkalaiset kutsuvatkin miekkailua joskus nimellä moving chess, liikkuva shakkipeli. Tarvittavien taitojen täydelliseen hallitsemiseen ei riitä edes kokonainen ihmisikä, mutta ehkä juuri siinä piileekin lajin viehätys.
Miekkailuun on aina liittynyt myös häivähdys romantiikkaa. Mutta onko laji tiedettä vai taidetta, urheilua vai peliä, filosofiaa vai elämäntapa?
Taistelua ja aseen esille ottamista tarkoittaakin vanha ranskankielinen sana escremir, joka puolestaan juontaa juurensa latinasta (schermare) sekä italian kielen sanasta (scherma). Muinaiset skandinaavit käyttivät miekkailusta sanaa scrimen, joka puolestaan merkitsi taitoa puolustaa itseään.
Lue lisää miekkailun historiasta.